Tuhma hyytelökakku

Olin päässyt esimieheksi. Olin todella ylpeä ja iloinen vastuullisesta pestistä. Minulla oli tiimissäni huippuammattilaisia ja vastasimme mm. prosessikehityksestä, asiakastyytyväisyystutkimuksista, sisäisestä viestinnästä, muutoksien tuesta ja esimiestyön kehittämisestä. Tiimipalavereja olin jo pitänyt muutaman, muiden paikkakuntien osallistujat olivat osallistuneet niihin puhelimitse. Nyt koko tiimi kohtasi kasvokkain. Onnekkaasti yhdellä tiimiläisistäni tuli viisi vuotta talossa täyteen, joten tilasin merkkipäivän kunniaksi kakkukahvit palaveriin.

Vaikka puhuin liian nopeasti hermostuksissani, palaveri näytti muuten rullaavan melko kivasti. Kun tuli kahvien aika, rupattelimme ja onnittelimme sankaria menestyksekkäistä viidestä vuodesta. Eräs tiimiläiseni jakoi kokemuksiaan erilaisista kakuista. Harrastustoiminnassaan hänellä oli hauskana tapana tehdä värjättyjä hyytelökakkuja, joiden sisään oli leivottu erilaisia asioita.

Ensimmäinen kerta oli ollut onnekas sattuma, vihreän hyytelökakun valmistuksen aikana hän oli huomannut keittiössä parsakaalin. Hetken mielijohteesta hän asetti parsakaalin keskelle hyytymässä olevaa kakkua. Hyytymisen jälkeen puoliympyrän muotoinen kakkuvuoka käännettiin ympäri. Parsakaalista muodostui ikään kuin pieni puu ja sitä ympäröi kaunis vihreä kupoli. Kyseinen kakku oli herättänyt niin paljon ihastusta harrastusporukassa, että hyytelökakkuihin haudatuista esineistä tuli perinne. Yhtenä esimerkkinä kakuntekijä kertoi merellisen sinisestä hyytelökakusta, jossa uivat karkkikalat ja karkkitoukat.

Kuuntelin kiinnostuneena puheenvuoroa ja mietin esimiestouhun mennen aika mukavasti, kun ilmapiirikin on niin vapautunut, että ihmiset jakavat yksityisasioitaan tiimipalaverissa. Sitten toinen tiimiläinen kysyi teemaan liittyen: ”Ette sitten ikinä ajatelleet tehdä tuhmaa kakkua?” Hörppäsin kahvia ja mitään sen kummemmin miettimättä osallistuin keskusteluun ja jatkoin: ”Niin, esimerkiksi leipoa sinne kakun sisään jotain tekovaginaa?”.

Tuli hiljaista. Lusikat pysähtyivät matkalla suuhun. Äskeinen kyselijä sanoi hitaasti: ”Öö, ei, lähinnä ajattelin hyytelöalkoholia, kun sitä opiskelijabileissä tehtiin”.

Ajatukseni sinkoilivat villihevoslauman lailla: ”Kamala, kamala, kamala, mistä tuo sana tekovagina edes tuli mieleeni? Apua, kyllä nyt meni härskiksi, olisinpa sanonut edes dildo, sekin olisi ollut jotenkin sisäsiistimpi sana. Miksi mä en sanonut dildo? Voi jumalauta, sanoinko juuri tekovagina? Tietysti hyytelöalkoholi! Mikä muu voisi edes olla tuhma versio hyytelökakusta kuin sellainen, jossa on prosentteja! Hyytelö ja alkoholi, hyytelöalkoholi, totta kai! Ei helvetin helvetti, jumalauta. Ja sitä paitsi mitä tuhmaa alkoholissa edes on, kyllä tuhmalla tarkoitetaan jotain muuta”.

Hiljaisuuteen mahtui monta ajatusta.

Mutta ei se lopulta niin vakavaa ollut. Hiljaisuuden jälkeen tiimiläiset nauroivat ja minä olin hiljaa. Hetken nieleskelin, ja sitten naureskellen siirryimme jatkamaan palaveria. Vitsailin, että tavoitteiden läpikäynti tässä tilanteessa on turhaa, sillä kaikki miettivät vain sitä, että mistä sain päähäni tuon tekovaginan. Sanoin myös ääneen sen, että ei kai tässä nyt auta enää pönötellä tai vetää pomoroolia, kun nyt kerran todellinen luonteeni on tullut esiin.

Hiukan kauhistutti, mihin suuntaan esimiestyöni on menossa, mutta hyytelökakkuepisodi ainoastaan rentoutti tilannetta ja helpotti tutustumista. Olisi voinut käydä niinkin, että olisin yrittänyt vetää yltiöasiallista linjaa pidempään. Tarina jäi elämään hetkeksi työyhteisöömme. En pitänyt sitä pahana, kömmähdyksiä sattuu kaikille ja jotkuthan voivat jopa tarkoituksella rikkoa jäätä epäsovinnaisesti. Sain itse tapauksesta varmuutta. Monesti olen käyttänyt sitä omana sisäisenä mittapuunani, kun olen vienyt uusia asioita eteenpäin. Ollessani epävarma, olen miettinyt, että ei asia ainakaan huonommin voi mennä, kuin aloitteluni esimiehenä.

Hyvää vappua 2015!