Olen ollut mukana tekemässä useita liiketoiminnan ulkoistuksia ja ostoja. Olen hoitanut projekteista viestintä- ja muutoshallintapalikan. Yhteensä noin kahdentoista projektin perusteella minulle muodostunut hyvä kokonaiskäsitys tilanteista. Suurimmissa ulkoistuksissa ulkoistimme liiketoiminnan lisäksi noin kaksisataaviisikymmentä henkilöä lukuisilta eri paikkakunnilta, pienimmissä toisen yrityksen palvelukseen siirtyi alle kymmenen henkilöä. Ulkoistukset ovat helpompia projekteja kuin liiketoiminnan ostot, sillä myyjän velvollisuudet päättyvät melko pian ulkoistuksen jälkeen. Ostaessa liiketoimintaa prosessi on pitkäkestoisempi ja jatkuu integroinnilla ja perehdytyksellä.
Henkilöstölle on todella kova paikka, kun yhtenä kauniina päivänä oma työnantaja kertoo, että teidät on myyty ja sitten ostaja saapastelee paikalle pitämään yritysesittelyä firmasta, johon siirrytään. Se on inhimillisesti katsoen tilanne, joka ei ole helppo edes niille henkilöille, jotka syleilevät muutoksia, pidättyväisemmästä porukasta puhumattakaan.
Jokaisella uuden työnantajan palvelukseen siirtyvällä henkilöllä on yksityiselämä, joku on salaa raskaana, joku on ottanut edellisenä päivänä ison asuntolainan. Joku on voinut pohjustaa esimiehelleen vuoden lomaa. Nämä kaikki henkilökohtaiset tarpeet ja toiveet asettuvat täysin uuteen asentoon, kun työnantaja vaihtuu. Muutostilanteessa jokainen henkilö miettii työasioiden lisäksi näitä yksityselämän asioita.
Mitä ylimalkaisempi tai kiireisempi uuden yrityksen esiinmarssi on, sitä pahemmalta tilanne näyttää siirtyvän henkilöstön näkökulmasta. Ostajan pitää tehdä hyvä ensivaikutelma olemalla välittävä ja ihmisistä kiinnostunut, kun iso uutinen kerrotaan muutoksen kohteena olevalle henkilöstölle. Kun uutinen on kerrottu, tarvitaan rauhallisuutta, lempeyttä ja kuuntelua. Siirtymistiedon lisäksi ihmiset eivät kykene ottamaan vastaan paljon muuta informaatiota samana päivänä, kysymyksiäkin esitetään yleensä vasta myöhemmin. Silti tunnelmia ja välittämistä pystytään viestimään paljon heti ensimmäisenäkin päivänä.
Muutama vuosi sitten juttelin isosta ostosta vastaavan henkilön kanssa. Vinkkasin, että joku pieni lahja voisi olla kiva ele. Mietimme, että kuulakärkikynä ja heijastin ovat liian pieniä, muki aika kulunut ja paperilehtiöitä saa muutenkin. Minulla oli kiire ja seuraava palaveri odotti, joten huikkasin lopuksi: ”Mielestäni kyllä pitää antaa jotain. Vaikea sanoa mitä se olisi, tätä täytyy miettiä. Jos et muuta keksi, niin hae vaikka kukkia torilta”. ”Kukkia torilta” -sanontaa käytän puheessani paljon, esimerkiksi silloin, kun pohditaan viemistä päivällisemännälle. Kyseinen projekti eteni vauhdilla ja hyvin, mutta en kuullut yksityiskohtia siitä, mitä siirtyville annettiin.
Viime keväänä pohdin taas vastaavaa hanketta. Tässä projektissa olivat mukana pääosin eri henkilöt ja minäkin olin vain sivusta vinkkaamassa ja antamassa aiempia materiaaleja malliksi. Eräässä palaverissa sen sitten kuulin. Ehdotin tapani mukaan, että joku ”giveaway” voisi olla kiva. Eräs osallistuja alkoi muistella aiempaa ostoa, josta oli kuullut. Hän kertoi, että edellisessä tapauksessa firmamme edustaja oli käynyt torilla ennen saapumistaan siirtyvän henkilöstön tiloihin ja ostanut kaikille kimput tulppaaneja tervetulotoivotuksena. Nämä tulppaanit olivat herättäneet ihmisissä iloa.
Myös minua ilahdutti tarina tulppaaneista kovasti. Mietin, mistä homma on oikein saanut alkunsa, kun olen ollut lähes kaikissa projekteissa mukana ja enkä ole kukista kuullutkaan. Kun kaivelin muistini kolosia, keskustelunpätkä palasi mieleeni.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä paremmalta tulppaanit kuulostavat. Huomattavasti paremmalta, kuin joku logotuote. Kukkasinhan otetaan vastaan kuninkaallisetkin, valtiovierailuilla. Symbolisena tervetulotoivotuksen eleenä niillä on paljon enemmän painoarvoa, kuin esimerkiksi kahvimukeilla.
Parhaat ideat syntyvät usein sattumalta.
