Olin mukana suunnittelemassa työhyvinvointiohjelmaa noin kuudellesadalle hengelle. Ohjelma toteutettiin yhteistyössä työterveyden ja somehyvinvointipalveluita tarjoavan yrityksen kanssa. Yhteistyökumppanit saivat luvan käyttää yritystämme referenssinä, joten ohjelman sisältöä käytiin aikanaan läpi eri medioissa.
Aluksi teimme henkilöstöllemme lyhyen kyselyn työhyvinvoinnista ja sen perusteella ohjelmallemme muodostettiin kolme pääteemaa: a) ravinto ja terveys, b) liikunta sekä c) henkinen hyvinvointi ja jaksaminen. Ohjelmassa ihmiset saivat esimerkiksi käyttää työaikaa eri liikuntalajeihin tutustumiseen, sekä yrityksemme jo olemassa olevia liikuntapalveluita tehtiin tutummaksi. Lisäksi somepalveluiden avulla tiimit keräsivät pisteitä eri liikuntasuorituksista.
Mielestäni ohjelman kiinnostavin anti olivat erilaiset puolen tunnin luennot, joita tilasimme työterveyden asiantuntijoiltamme. Eräs luento käsitteli hyvän unen merkitystä jaksamiseen, yksi terveellisiä ravintotottumuksia ja yksi ajankäytön- ja stressinhallintaa. Koska kyseessä olivat vain lyhyet webinaaritietoiskut, kukaan ei joutunut sitoutumaan monen kerran luentosarjaan, vaan kaikki halukkaat pystyivät valitsemaan luennot oman kiinnostuksensa mukaan. Kun osallistuminen oli mahdollista myös puhelimella ja esimerkiksi stressinhallinta oli leivottu yhteen ajankäyttöasioiden kanssa, henkilöstö ei myöskään kokenut osallistumista mitenkään leimaavaksi, vaan osallistuivat sankoin joukoin.
Yksi asia minua jäi kuitenkin harmittamaan. Minulla oli suhteellisen vapaat kädet toteuttaa itseäni ohjelman suunnitteluryhmässä ja sain omasta mielestäni loistavan idean: lounasdisco! Olin lukenut naistenlehdestä artikkelin, jossa kerrottiin lounasdiscokonseptin rantautumisesta Suomeen. Lehdessä kerrottiin kuinka Tukholmassa lounasdiscoja on järjestetty jo vuosia. Lounasaikaan ihmiset lähtevät työpaikoiltaan yökerhoihin, jotka ovat päiväsaikaan poikkeuksellisesti auki. Yökerhot myyvät alkoholin sijaan lounaspatonkeja ja soittavat tanssimusiikkia ja ihmiset tanssivat.
Yrityksessämme on neuvotteluhuoneita, jotka olisivat sopineet discoiksi eikä lounastakaan ei olisi tarvinnut tarjoilla, koska henkilöstöruokala sijaitsee rakennuksessa. Mietin, että hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta tällainen raikas ja uudentyyppinen lähestymistapa olisi ollut aika hauska: työhyvinvointilounasdisco! Lounasdisco olisi voinut olla toiminnassa esimerkiksi joka kuukauden viimeisenä perjantaina vaikkapa puolen vuoden ajan. Määräaikaa suunnittelin siksi, että tulisi selväksi tanssimahdollisuuksien rajallisuus, joka lisäisi kävijämäärää. Valitettavasti idea jäi toteuttamatta, sillä osa yrityksestämme joutui yt-neuvotteluihin. Katsoin, että tässä tilanteessa olisi ollut epäsopivaa mainostaa ja toteuttaa tanssitapahtuma. Mutta en ole haudannut ajatusta vieläkään täysin.
Toinen hieman samanhenkinen juttu (jota en kehdannut edes ehdottaa) olisi ollut flash mob -tapahtuma ruokalassa. Oletetaan, että työpaikkaruokalan asiakkaita on noin 300-400 per päivä. Olisi ollut aika hauskaa, jos esimerkiksi noin sata henkilöä jähmettyisi paikoilleen kesken jonottamisen, osa kassalle, osa ruokalinjastolle ja osa matkalla pöytiin. Pysähdys voisi olla esimerkiksi kaksi minuuttia ja sinä aikana voisi soittaa pätkän vaikkapa Lou Reedin Perfect day -kappaleesta tai katkelman Dolly Partonin working nine to five -kappaleesta. Tällainen performanssi herättäisi varmasti iloa ja keskustelua ja mikä parasta, toteutus ei vaatisi lainkaan rahaa, se syntyisi pelkällä tahdonvoimalla. Ja jähmettyminen on flash mob -performanssin toteuttamista maltillisesti, maailmalla on nähty huikeita esimerkkejä pienten ja isojen ihmisryhmien tanssi- ja musiikkiesityksistä, jotka olisivat myös mahdollisuuksien rajoissa.
Työpaikkojen ulkopuolinen elämä rakentuu yhä enemmän erilaisten pop up-tapahtumien ympärille, on ravintolapäivää ja siivouspäivää. Siksi olisi vain luonnollista, että myös työhyvinvointitoimenpiteet lähtisivät mukailemaan tätä kehityssuuntaa ja olisivat yllätyksellisiä ja uniikkeja.
Perinteisesti erityyppisiä kertaluontoisia lanseerauksia ja tapahtumia on järjestänyt markkinointi, erimerkiksi uuden kampanjan yhteydessä. Mielestäni vastaava toimintamalli voisi sopia myös työhyvinvointiin.
Kampanjan tai strategian lanseeraus on toki selkeämpää, niissä viestitään suoraan asia, joka halutaan tuoda ihmisten tietoisuuteen. Työhyvinvoinnin tavoitteita ei nykyisienkään tapahtumien yhteydessä tuoda juuri esiin. Kenties siksi, että turhaan koetaan, että sitoutumisen ja hyvinvoinnin lisäämisen, poissaolojen vähentämisen ja tuottavuuden kasvattamisen edellä mainittujen avulla olevan asioita, joista ei sovi puhua. Viestinnällä on tässä työsarkaa. Itse ainakin ilahtuisin, jos työnantaja kertoisi, että lounasdisco on pantu pystyyn vain ja ainoastaan siksi, että se parantaisi sitoutumistani.
