Minulla on työrooli. Asiantuntijatehtävissä olen tottunut auttamaan erityyppisiä ihmisiä. On paljon helpompaa neuvoa viestintäasioissa, kun oma persoona on tilanteeseen mukautuvainen. Olen työpaikalla hitusen normaalia reippaampi ja yritän olla tosi reilu. Olen myös ehkä hiukan avuliaampi kuin kotioloissa. Pyrin olemaan aina aika tehokas ja aistimaan ryhmän tunnelmia. Helposti myös olen se, joka sanoittaa tilanteita. Jos esimerkiksi palaveri junnaa, olen ensimmäisten joukossa reippaana ehdottamassa mahdollisia etenemistapoja. Keskityn yleensä aina käsillä olevaan asiaan. En puhu paljon yksityiselämästäni ja välttelen tulenarkoja aiheita kuten politiikka ja uskonto. Osaan olla hauskakin ja avata elämääni, mutta koska olen niin innostunut työstäni, työaikana keskityn pääasiassa puhumaan töistä ja jätän kaiken muun vähemmälle.
Näin tekee varsin moni. Työroolit ovat asiallisia ja selkeitä. Monilla on oma tiimi tai muu oma lähipiiri, jossa tuuletetaan tunteita ja kerrotaan kaoottisista aamuista ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista. Asiantuntijatehtävissä voi olla tekemisissä satojen ihmisen kanssa ja tällöin koko joukko ei kuulu lähipiiriin.
On kuitenkin tilanteita, jolloin roolit hieman murtuvat, työrooliin tulee särö ja näkee pilkahduksia etäisempienkin työkavereiden sielunelämästä. Esimerkiksi jos henkilö on tullut irtisanotuksi, saanut vauvan, on jäämässä eläkkeelle tai muulle pitkälle poissaololle. Näissä tilanteissa lähetetyt viestit ja niiden vastaukset voivat olla hyvin koskettavia. Olen itse saanut ja kollegojen koneilta lukenut todella kauniita ja upeita viestejä, joiden kirjoittajat ovat hyvinkin antaneet itsestään enemmän kuin vain työroolin verran. Vastauksissa samaistutaan henkilön tilanteeseen, kannustetaan ja kerrotaan vastaavia tilanteita omasta elämästä ja lähipiiristä. Puhutaan tunteista ja kiitetään. Viestintä on erittäin suoraa, kaunista ja samalla hieman yllättävää. Henkilöt, jotka ovat puurtaneet samassa projektissa avautuvat siitä, kuinka ovat tekemisiäsi tarkkailleet ja kuinka paljon ovat työtäsi arvostaneet. Vauvauutisesta tiedon saatuaan ihmiset, joiden perhetilanteista et ole ollut tietoinen, kertovat ajatuksiaan lapsen saannista, kuinka lapsi on ollut ehdottomasti parasta heidän elämässään. Nämä viestit eivät kuulu yrityksen viralliseen viestintäprotokollaan, ne ovat viestejä ihmiseltä ihmiselle. Ne ovat kirjoittajansa näköisiä ja kuuloisia, ja todella aitoja.
Kirjoita ”Kiitospuuhun”
Kiittäminen, kannustaminen ja kehuminen ovat mielestäni lisääntyneet jonkin verran suomalaisessa yrityselämässä, niitä käytetään hieman aiempaa enemmän ihan arkenakin, ei vain poikkeustilanteissa. Olin mukana isossa kansainvälisessä projektissa. Rakensimme perinteisten projektiviestintäkanavien (puhelinneuvottelut, videoneuvottelut, webinaarit) rinnalle virtuaalisen yhteisön, ns. ”online communityn”, jossa henkilöt eri maista pystyivät keskustelemaan ja jakamaan tietoa projektin etenemisestä. Loimme kollegani idean pohjalta virtuaaliseen yhteisöön mahdollisuuden kiittää. Ominaisuuden nimi oli ”Thank you tree”. Kyseessä oli virtuaalinen puu, johon projektiin osallistujat pystyivät liimaamaan virtuaalisia lehtiä. Lehdissä kirjoittaja kiitti työkavereitaan haluamistaan asioista. Yhteisö oli kansainvälinen, kiitoksia saatiin ja annettiin eri maiden välillä. Konsepti toimi kivasti, mutta mainostuksesta huolimatta siitä ei tullut yhteisön suosituimpia ominaisuuksia, kuten olisin toivonut. Siitä huolimatta minusta ”Kiitospuun” idea oli todella hyvä. Lapsenomainen toteutus mahdollisti sen, että kiittäminen ei tuntunut liian viralliselta, vaikka julkista olikin.
Muistaminen, kehuminen ja kiittäminen tuntuvat niin hyviltä, että niitä kannattaisi aktiivisesti lisätä työyhteisöissä, mutta niin, ettei aitous kärsi. Haluan osaltani rakentaa enemmän mahdollisuuksia tähän ja yrityskulttuuria, jossa muistetaan kiittää ja ihailla työkavereita ihan arjessakin, vaikka virtuaalisella lehdellä tai sähköpostilla, julkisesti ja yksityisesti. Kiittäminen ja toisen muistaminen jäävät vieläkin turhan usein juhlapuheisiin ja erikoistilanteisiin. Olisi hienoa, jos ne kuuluisivat jokaisen työrooliin.
Sillä upeat teot ovat esillä ihan tavallisenakin päivänä.
